Yrittäjä, haluatko viisi tuntia ilmaista, yksilöllistä neuvontaa juuri sinun yrityksesi tarpeisiin? Oletko palkkaamassa ensimmäistä työntekijää tai rekrytoimassa lisää?
Työllistä taidolla on Arffmanin, ELY-keskuksen ja TE-palveluiden yhteistyöprojekti, jossa me Arffmanin asiantuntijat perehdytämme modernin rekrytoinnin saloihin ja autamme kehittämään työnantajaosaamistasi.
Autamme sinua laskemaan työntekijän palkkaamisen kustannukset ja annamme ajantasaista tietoa työlaista, työhyvinvoinnista ja perehdyttämisestä. Vinkkaamme työntekijöiden hankintakanavista sekä neuvomme alihankinnassa ja henkilöstövuokrauksessa.
Kuuntelemme sinua ja sparraamme haastavassa tilanteessa. Olemme aidosti kiinnostuneita sinun tilanteestasi, ja organisaationa olemme mukana samassa junassa. Joskus ulkopuolinen näkökulma voi auttaa eteenpäin.
Käytä hiljainen poikkeusaika hyödyksesi
Yritykset lomauttavat. Me kannustamme suunnittelemaan työvoiman hankintaa. Kuulostaako hullulta?
Työllistämisen tieto ja taito kannattaa hankkia nyt, kun on hiljaisempaa. Kun poikkeusaika on ohi, voi olla kiire hankkia tekeviä käsiä ja osaamista tarpeeseen. Työvoimatarpeiden ennakoiva suunnittelu antaa sinulle kilpailuetua. Jos sinulla oli ennen kriisiä haasteita saada työntekijöitä, sama tilanne on todennäköisesti edessäsi myös tulevaisuudessa. Sillä ei ole merkitystä, tarvitsetko lisätyövoimaa kohta vai joskus myöhemmin. Ole valmiina!
Saat kattavan työnantajan työkalupakin
Asiantuntijan kanssa tehdyllä suunnitelmalla säästät aikaa ja rahaa. Saat tietoa, kustannuksista ja ajantasaisesta työlainsäädännöstä. Saat vinkkejä hyvän työnantajamielikuvan rakentamiseen. Kaikkea tätä voit hyödyntää oikeanlaisten osaajien houkuttelemiseksi.
Työnantajamielikuvan kehittäminen ei käy hetkessä. Siksi se kannattaa aloittaa ajoissa. Autamme määrittämään haettavan profiilin ja onnistumaan mätsäyksessä. Työllistä taidolla on palvelu, joka sinun kannattaa hyödyntää juuri nyt. Et maksa mitään. Saat hyödyllistä tietoa, joka rikastuttaa vielä tulevaisuudessa.
Luodaan yhdessä uskoa tulevaisuuteen. Olemme muutoksessa, jota ei voi pysäyttää. Oma toiminta on sopeutettava sellaiseksi, että uudessa ajassa on mahdollisuus pärjätä. Älä siis siirrä syksyyn vaan toimi nyt! Siinä me olemme tukenasi, sillä me uskomme sinuun.
Työllistä taidolla auttaa työvoiman hankinnassa
Työllistä taidolla on maksuton palvelu, jossa yrittäjä saa asiantuntijalta yksilöllistä palvelua työvoiman hankkimisesta ja työnantajuudesta. Palvelu on tarkoitettu korkeintaan kymmenen henkilöä työllistäville yrityksille. Sen tarjoavat ELY-keskus ja TE-palvelut yhteistyössä Arffmanin kanssa.
– Noinkohan me tulemme näkemään näitä asiakkaita enää luokassa? kutkutti valmentaja Ritva Partasen mielessä pari koronakuukautta sitten.
Uusi seitsenpäiväinen Haku päälle -valmennusryhmä oli juuri aluillaan. Asiakkaat olivat kokoontuneet Arffmanin tiloihin Jyväskylässä ja olivat valmiita oppimaan uutta työnhausta. Joku ehkä vähän epäili, mahtaako vanhalle ketulle vielä löytyä uutta uraa saati opittavaa, toisen mieli oli avoimempi ja kaipaus takaisin työelämään kova. Kukaties valmentajilla voisi olla hihoissaan pari uutta ässää tai ehkä hyvä tuntuma moderniin työnhakuun ja sen toimiviin keinoihin. Silloin oli torstai.
Perjantaina valmentajatyöpari Ritva Partanen ja Tiina Saarinen kehottivat asiakkaitaan valmistautumaan viikonlopun aikana etäopiskeluun ja lukemaan sähköpostinsa varmuuden vuoksi sunnuntai-iltana.
Ja niin kävi, että sinä maaliskuisena maanantaina kaikki Arffmanin opetus- ja valmennuspalvelut siirtyivät verkkoon – jo ennen hallituksen korona-ajan ohjeistuksia. Maanantaiaamuna kaikki Haku päälle -valmennettavat olivat osanneet poimia sähköposteistaan videokokouslinkin ja olivat paikalla Google Meetissä, kuten valmentajat olivat ohjeistaneet.
Luova luonnontieteilijä. Valmentaja Tiina Saarinen on valmentajakaksikon luova luonnonvoima.
Digiloikka valmistaa jatkoon
Yksin ei kenenkään tarvinnut digiloikkia. Verkkoon siirtymisessä apua ovat tarvittaessa saaneet niin valmentajat kuin valmennettavatkin.
– Nuorethan ovat pääosin tykänneet etäopetuksesta, mutta joillekin vanhemmille asiakkaillemme tässä on ollut haastetta, valmentajat kertovat.
Ne, jotka eivät työelämässä ole vielä tottuneet tietokoneen käyttöön, oppivat sen viimeistään nyt. Ja vaikka uudet asiat vaativat voimia, itsensä haastaminen kannattaa. Modernilla työelämällä on modernin työelämän keinot, ja ne on hyvä tuntea niin duunarin kuin tohtorinkin.
– Jännittää avata kamera ja puhua mikrofoniin vieraille ihmisille, Ritva Partanen antaa esimerkin.
– Ja uusi verkko-opiskelun tekniikkakin saattaa ahdistaa, Tiina Saarinen jatkaa.
Valmennusasiakkaille on toimitettu tarvittaessa tietokone mikkeineen, mokkuloineen ja ohjeineen kotiovelle saakka. Arffmanin it-tuen palvelut ovat olleet myös asiakkaiden käytössä.
– Ja sitten on tullut iloista palautetta asiakkailta, että hei, minä osasin! Minä opin jotain uutta ja ylitin itseni. Minä ajattelen, että silloin ihminen on saanut tästä digiloikasta itselleen eväitä jatkoa varten, Ritva Partanen kertoo.
Monipuolinen humanisti. Valmentaja Ritva Partanen taitaa ihmisten kohtaamisen. Kotitoimistossa työnjohdosta vastaa Timi-koira.
Sujuva ja sukkela siirtymä
Valmentajille verkko-opetus oli jo entuudestaan tuttua. Siirtyminen luokasta kotitoimistoon ja verkkoon kävi sujuvasti ja sukkelaan.
– Me olemme pitäneet webinaareja ja valmentaneet asiakkaitamme eri tavoin verkossa ennenkin, joten homma oli jo hanskassa. Jonkin verran kuviteltua enemmän aikaa on vienyt materiaalien muuttaminen verkkoon sopivaksi, mutta itse valmennuksen sisältöhän on sama kuin luokassakin, Ritva Partanen kertoo.
Ihan sellaisenaan lähivalmennusta ei voi siirtää verkkoon.
– Verkossa meillä on erilaiset aikataulut. Aamupäivällä nähdään verkossa ja iltapäivällä on enemmän räätälöityä ohjelmaa, pienryhmätyöskentelyä ja yksilöllisiä tehtäviä. Me olemme myös lähettäneet asiakkaille materiaalia, jota he sitten työstävät. Ja iltapäivällä me voimme soittaa ja jutella kunkin kanssa kahdestaan, avaa kurssipäivää Tiina Saarinen.
Työkalupakkina kokemus
Eikä verkko valmentajan työnkuvaa miksikään muuta: se on edelleen valmennettavien vahvuuksien tunnistamista, työnhaun kanaviin ja sosiaalisen median saloihin tutustuttamista, piilotyöpaikkojen esiinkaivamista, aktiivisuuden ja oman osaamisen myymisenmerkityksen korostamista ja kannustamista.
– Meidän ammattitaitoamme on, että luodaan ryhmään sisäinen luottamus ja saadaan nekin mukaan, jotka epäilevät. Pitää osata puhua hetkeen sopivalla tavalla ja kohdata asiakas yksilönä ja omien asioidensa asiantuntijana. Kuuntelutaito on valmentajan tärkeä vahvuus, Ritva Partanen sanoo..
Valmentajan työtä tehdään koko persoonalla, kaikella kertyneellä elämänkokemuksella ja valmiudella räjäyttää valmennettavan näkökulma uusiksi. On pelkästään eduksi, että oma työura ja elämä eivät ole aina soljuneet suunnitellusti. Silloin riittää ymmärrystä myös valmennettavien kokemien haasteiden edessä.
– Työllistymistä edesauttaa joustava ja avoin mieli uusia mahdollisuuksia kohtaan, minkä vuoksi on tärkeää, että mekään emme todellakaan katso asioita vain Jyväskylä-kuplasta käsin. Joskus on sanottava asiakkaalle, että työllistymisen kannalta saattaa olla tarpeen harkita muuttoa toiselle paikkakunnalle tai Eurooppaan, itse kymmenen vuotta sitten maailmalta Suomeen palannut Tiina Saarinen sanoo.
Nyt pitää keksiä uusia leluja ja äkkiä. Valmentaja Siru Kovalan henkilökohtainen kovalevy oli kuumenemassa pitkäkestoisesta etätyöskentelystä. Kotitoimiston seinät Jyväskylässä alkoivat kaatuilla päälle ilman ihmiskontakteja. Oli helppo vastata isosti kyllä, kun Arffmanin henkilöstöpäällikkö Kirsi Toivanen ehdotti jaettua vetovastuuta koko henkilöstölle tarkoitetuista verkkotauoista.
– Jos tarjotaan, ota se, ajattelin. Halusin varmistaa, että verkkotaukoja on jatkossakin, sillä nämä eivät ole minulle vain pieni happihyppely työpäivän keskellä vaan verkkotaukojen ansiosta voin paremmin, Siru Kovala sanoo.
Vartti puoliltapäivin
Arffmanin verkkotauot ovat vartin mittaisia henkilöstön kohtaamisia Google Meetissä. Joka tiistai ja torstai kello 12.00 jokainen arffmanilainen on kutsuttu mukaan virkistäytymään vaihtuvien teemojen äärelle. Huhtikuun lopulta saakka tarjolla on ollut taukojumppaa, yhteislaulua, runonlausuntaa ja valokuvakavalkadeja. Tulossa on ainakin katsaus puutarhuroinnin alkeisiin, käsitöitä ja pikaperehdytys hapanjuurileivontaan. Kutsu löytyy jokaisen omasta Arffman-kalenterista, ja kutsussa olevaa Meet-linkkiä klikkaamalla voi liittyä yhteiseen verkkotaukoon.
Virkisty ja verkostoidu
Verkkotauoissa on kyse paitsi virkistäytymisestä, myös työhyvinvoinnista ja verkostoitumisesta. Etätoimistossa ei ole työkaveria katsomassa perään ja huomauttamassa, jos stressi tai väsymys uhkaa. Arffmanilaisia on joka puolella Suomea, joten oman työpaikan kahvihuonekaan ei verkkotaukoa voisi korvata.
– Minä saan kaiken voimani muilta ihmisiltä. Verkkotauoilla myös tutustuu muihin, ja on helpompi olla yhteydessä myöhemmin, kun tuntee jo vähän. Verkkotauot luovat vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä, ja siitä syntyy lisäarvoa koko yritykselle. Toivon, että verkkotaukoja jatketaan vielä korona-ajan jälkeenkin, Siru Kovala summaa.
Teksti: Mari Kokkonen
Kuva: Janne Kuja-Lipastin vetämä laulutuokio. Sirun vetämä naamajumppa.
Me emme edes tiedä vielä, mihin kaikkeen se sinua vie, pohti Satu Ukkosen tuleva esimies Mari Sundström puhelimessa ja tarkoitti Satu Ukkosen osaamista. Ne olivat taikasanat, jotka saivat tekemään valinnan kahden kiinnostavan työpaikan välillä. Iso kasvuyritys vei voiton, ja Satu Ukkosesta tuli palveluasiantuntija Arffmanille.
Kasvatustieteiden maisterille oli kertynyt osaamista kasvatuksen, koulutuksen ja hallinnon aloilta. Nyt oli aika ottaa käyttöön koko paketti, koko ihminen. Ja se on Satu Ukkosen mielestä mahtavaa.
–Se lähti ihan ensimmäisestä puhelusta. Tuli heti tunne, että me puhumme samaa kieltä. Tämä työ on minulle lottovoitto. Pääsin omille juurilleni takaisin tekemään tätä ihanaa työtä.
Satu Ukkosen toimenkuva saa olla jatkuvasti pienessä liikkeessä. Hän on jo ensimmäisen puolen vuoden aikana saanut tutustua eri tiimeihin ja palveluihin sekä saanut itse vaikuttaa työtehtäviinsä. Etätyökin on Satu Ukkosen oma valinta, ja silloin työ kulkee mukana vaikka purjeveneeseen.
Palveluasiantuntijana hän tekee juuri nyt työtään osana tarjoustiimiä, jossa työ on verkostojen rakentamista. Lisäksi hän on apuna organisaation eri palveluissa siellä, missä apua tarvitaan.
–Ensisijainen tehtäväni on rakentaa yritys- ja oppilaitoskontakteja. Meidän tavoitteenamme on, että opiskelijamme työllistyvät ja heidän osaamisensa kehittyy meidän palveluidemme myötä, Satu Ukkonen avaa työnkuvaansa.
Laajat ja vahvat verkostot tarkoittavat opiskelijoille ja asiakkaillemme koto-koulutuksissa sekä valmennuksissa mahdollisuuksia työllistyä, löytää työssäoppimispaikkoja sekä muita työllistymisvaihtoehtoja. Koko henkilöstölle vahva verkosto turvaa töiden jatkuvuuden. Kilpailutuksissa vahvoilla ovat yritykset, joilla on vahvaa näyttöä työllistämistuloksista. Yrityksille Satu Ukkosen ja muun tarjoustiimin työ mahdollistaa työvoiman saatavuuden.
–Tämähän on ihmissuhdetyötä. Välillä puhun kuin ruuneperi, Satu Ukkonen nauraa.
Puoli vuotta uudessa työssä on kulunut, eikä hehkutukselle tule loppua. Satu Ukkonen rakastaa uuden oppimista, ja sitä palveluasiantuntijan työssä riittää.
–Olen vielä ihan noviisi, mutta eri tiimit opettavat minua koko ajan ymmärtämään enemmän. Töitä tehdään välillä tiukoilla aikatauluilla, ja pidän siitä. Me emme todellakaan vain puuhastele vaan organisaatiossa on todellinen tekemisen meininki.
Arffmanilla Satu Ukkonen on aistinut vahvan yhteisöllisen kehittämisotteen. Se näkyy uudistushalukkuutena, hyvänä tiimityöskentelynä ja vuorovaikutuksena sekä esimerkiksi johdon läsnäolona.
–Kaikesta näkee, että meillä on yhteinen tavoite, ja se ohjaa kaikkien arffmanilaisten työtä. Tällaisella oppivan organisaation ja positiivisen vuorovaikutuksen ilmapiirillä on suora vaikutus omaan kehittymiseeni. Se antaa voimaa tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että työssä saa olla ihminen. Saa tehdä virheitä, saa kertoa mielipiteensä ja tulee kuulluksi eikä ole kolmas palikka vasemmalta vaan tulee kohdelluksi yksilönä.
– Täällä minä saan olla minä ja tehdä työtäni rehellisesti ja itseäni kuunnellen, Satu Ukkonen sanoo ja kiteyttää tuntonsa Tommy Tabermannin runon ensimmäisiin säkeisiin: Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.
Muutama viikko sitten minulta kysyttiin, miksi olen tullut töihin Arffmanille ja pysynyt täällä. Olisi ollut helppo vastata syiksi luottamus, vapaus, mahdollisuudet ja mahtava työyhteisö. Ovatko ne kuitenkaan asioita, joita suomen kielen FM Raisa olisi kuunnellut kymmenen vuotta sitten? Silloin olin töissä oppilaitoksessa ja kilpailutusten yhteydessä Arffmanin nimi nousi aina esille. Uhka häviämisestä ei kuitenkaan tuolloin ollut todellinen. Silloin en olisi uskonut, että joskus juhlin 5-vuotistyöpäivääni Arffmanilla.
Tasavertainen yksilöllisyys
Alkuvuodesta 2015 äitiysloma kolmannesta lapsesta oli päättymässä ja halu palata töihin oli kova, mutta hoitovapaalta ei noin vain palattukaan töihin, kun työmatka oli kasvanut tuhansiin kilometreihin. Kuin kohtalon sanelemana s2-opettajien sähköpostilistalta löysin työpaikkailmoituksen, jossa luki: Työtä voi tehdä mistä päin Suomea tahansa. Soitin Jari Arffmanille ja kysyin, voisiko töitä kenties tehdä myös Kiinasta. Olin asunut Pekingissä perheeni kanssa vuodesta 2012 ja muutto Suomeen ei ollut lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Tein todella töitä, että sain paikan. En tiennyt verkko-opettamisesta mitään, joten puutteet kokemuksessa oli korvattava realistisilla visioilla. Lähetin ennen rekrytointipäätöstä esityksen siitä, miten koulutus minun nähdäkseni voisi toteutua. Minulla ei ollut muuta kuin vahva mielikuva, että haluan tehdä verkossa kaiken, mitä olin tehnyt luokassa, eikä pienintäkään pelkoa tekniikan suhteen – edes rajoitetun verkkoyhteyden maassa. Parempaa aisaparia sille matkalle ei olisi voinut olla kuin saavutettavan verkkopedagogiikan moniosaaja Marja Ahola.
2015 matkustin Suomeen arvioimaan Yleisiä kielitutkintoja. Hotelli Alban aulakahvilassa Jari perehdytti minut taloon, ja samalla arviointikäytävillä kuohui. Arffman oli voittanut isosti kilpailutukset pääkaupunkiseudulla ja konsulttiopettajat, kuten minä ja Marja, veivät oikeiden opettajien työt. Vaikka tiesimme osaamisemme ja pätevyyksiemme tason, en hirveästi huudellut tuona viikonloppuna uuden työnantajani nimeä.
Jatkuva kehittäminen
Verkkokoto syntyi, kasvoi ja muutti muotoaan. Sain ja saan tehdä töitä huippupedagogien kuten Samu Heikinmatin ja Sanna Koiviston kanssa, sekä uravalmennuksen rautaisten ammattilaisten kuten Anna-Leena Atkinsonin ja Heidi Turusen kanssa. Me kehitimme toimintaa (usein yötä myöten), mutta samalla kehityimme itse. Meillä oli oma opettajakorkeakoulu, jaoimme kaiken. Seurasimme toistemme oppitunteja, annoimme palautetta, jaoimme ideoita ja tekemistä. Jälkikäteen katsoen tekemisemme oli lähes maanista, mutta halu onnistua ja tekemisen into ajoi kaiken muun edelle. En malta odottaa sitä, että Anita Hartikainen saa tutkimuksen keinoin sanallistettua kaiken tekemisemme.
2016 yritys aloitti muodonmuutoksen. Toimitusjohtajaksi valittiin Jouni Lukkarinen. Muodonmuutos alkoi näkyä myös muille keväällä 2018, kun nimestämme poistui Consulting Oy. Olemme lyhyesti ja ytimekkäästi Arffman. Arffman halusi karistaa pois konsultoinnin, joka ei enää kuvannut toimintaamme. Logon ja nimen muutosta suurempi ja huomattavasti hitaampi on aina yrityskulttuurin muutos. Tämän Jouni tiesi ja johtaa sitkeästi ja päämäärätietoisesti myös kulttuurin muutosta.
Jatkuvuus
Osa muutosta oli myös minulle vuonna 2017 soitettu puhelu, joka tuli Taiwanin aikaa kello 22.00. Minua pyydettiin Verkkokoto-tiimin esimieheksi. Työsuhteeni aikana olin jo ehtinyt muuttaa kahdesti: Pekingistä Shenzheniin ja Shenzhenistä Taipeihin, yhteensä yli 3000 kilometriä. Aikaeron, perheen ja työn yhteensovittaminen ei aina ollut helppoa. Joustimme kuitenkin molemmat aina tarpeen tullen, sekä minä että työnantaja. Olin tyytyväinen työhöni ja työnantajaani, mutta jouduin ensimmäisen kerran tosissani punnitsemaan sitoutumistani. Meidän tiimimme oli kruunun jalokivi ylittäessään kaikki odotukset ja siitä tiimistä haluttiin pitää huolta. Minun tehtäväni olisi siis luoda edellytykset tiimin loistolle. Uudessa roolissa saisin entistä isommin kehittää sekä toimintaa että itseäni. Työnantajani oli sitoutunut minuun, mutta jouduin kysymään itseltäni useasti, kuinka sitoutunut minä olen Arffmaniin. Minulla oli jalka koko ajan oven välissä omassa yrityksessäni, Gimarassa. Gimara oli saanut alkunsa, koska työtunnit Arffmanilla eivät riittäneet siihen kaikkeen, mitä halusimme Marjan kanssa tehdä. En kuitenkaan voinut kieltäytyä tilaisuudesta kehittyä täysin uudessa työssä esimiehenä ja vastuunkantajana.
Lupausten pitäminen
Tätä kirjoittaessani olen ollut Arffmanin riveissä yhteensä viisi vuotta. Tiimissäni on yksitoista paitsi muodollisesti myös käytännön työssä pätevyytensä osoittanutta suomen- ja ruotsin kielen opettajaa, neljä uravalmennuksen huippuammattilaista – ja niin, opettajia ja valmentajia seitsemästä eri maasta. Tiimiläiseni ja minä olemme asuneet työsuhteen aikana yhteensä kahdeksassa eri maassa, puhumattakaan niistä paikoista, joissa itsekin olen väliaikaisesti opettanut tai tehnyt töitä viikon tai kaksi. Tasavertainen yksilöllisyys on minulle tärkein tekemistämme ohjaava arvo ja uskon sen näkyvän niin työntekijöillemme kuin asiakkaillemme. Uskon vahvasti diversiteettiin kaikessa tekemisessäni.
Tänä vuonna olemme aloittaneet verkossa latinalaisia aakkosia vahvistavan ryhmän, vain koska tiedämme jo, että luku- ja kirjoitustaito ei ole edellytys verkossa opiskelulle. Maaliskuussa alkoi ruotsinkielinen verkkokoto ja toukokussa starttaa Suomi-hubi, jonka juuret juontavat Gimaraan ja jota voisi kuvailla moderniksi tavaksi kotoutua ja oppia suomea verkossa. Jatkuva kehittäminen on minulle elinehto. Kaiken voi tehdä paremmin.
Yritysten (ja yhteiskunnan) on pystyttävä muuttamaan kumisaappaat kännyköiksi ja kännykät langattomiksi yhteyksiksi. Se luo jatkuvuutta ja pitää elinvoimaisena. Meidän on paitsi pystyttävä ennakoimaan, millainen on kotoutumisen ja työllisyyspalveluiden tulevaisuus, myös vaikutettava siihen. Etenkin nyt, osana Baronaa, voimme olla asiakkaillemme paras polku työhön.
Monipolvinen vastaukseni kysymykseen on, että Arffmanille tullessani voitin ennakkoluuloni, kyseenalaistin ajatusmallini ainoasta oikeasta tavasta hoitaa kotoutumista pitkissä koulutusputkissa ja samalla rakensin uutta. Luottamuksessa ja kannustavassa ilmapiirissä on helppo kasvaa ja kukoistaa. Työnantajani on pitänyt lupauksensa minulle ja minä työnantajalle. Kun aloitin työt, minun lupaukseni opiskelijoille oli, että he voivat verkossa oppia yhtä hyvin kuin luokassa. Nyt teen lupaukseni ELYille ja muille yhteistyökumppaneille, asiakkaillemme ja sinulle, opettaja tai valmentaja. Minun työni on varmistaa jatkuvuus, joka mahdollistaa jatkuvan kehittämisen. Minun työni on varmistaa sinulle ja asiakkaillemme työ- ja oppimisympäristö, joka on on tasavertainen, mutta yksilöllinen.
Emme ole valmiita, emmekä täydellisiä, emmekä sellaisiksi edes pyri. Olen ylpeä siitä, että olen töissä Arffmanilla.
Raisa Haikala
Suomen kielen opettaja ja palvelujohtaja
Arvomme ohjaavat päivittäistä työskentelyämme. Olemme määritelleet yrityksemme koko henkilöstön kanssa yhteiset arvot, jotka ovat lupausten pitäminen, tasavertainen yksilöllisyys, jatkuva kehittäminen ja jatkuvuus.
Peris Wairimu ja hänen tekemänsä Missä/mistä/mihin -liikennevalokakku. Ensimmäinen livetapaaminen verkkoryhmän kanssa Lapissa 2016.
Raisa ja Marja ICERI2019-konferenssissa Sevillassa
Aloitan päiväni venyttelemällä uutisia katsellen. Päiväni ovat yleensä kiireisiä, mutta yritän pitää elämäntapani mahdollisimman terveellisenä ja tasapainoisena, siksi ravitseva aamiainen on yksi niistä asioista, joita en jätä väliin. Normaaliaamuina mieheni vastuulla on puuron keitto, keskittyessäni itse avokadoleipiin – rakastan suomalaista ruisleipää!
Avaa vähän ammatillista tarinaasi.
Minulla on markkinoinnin tutkinto ukrainalaisesta yliopistosta. Olen kokenut myynnin ja markkinoinnin ammattilainen ja olen toiminut myös yrittäjänä. Sosiaalisen median kasvun myötä olen syventynyt enemmän digitaaliseen markkinointiin ja sosiaalisen median hallintaan.
Muutettuani Suomeen 2018 pääsin Arffmanin kotoutumiskoulutukseen. Suomen kielen opiskelun lisäksi kotoutumiskoulutukseeni sisältyi myös työharjoittelujaksoja. Sain tilaisuuden suorittaa työharjoitteluni Arffmanin Koto-SIB -projektin parissa toukokuussa 2019. Tehtäviini kuului sosiaalisen median kanavien hallinta ja sisällöntuotanto. Harjoitteluni jälkeen sain Arffmanilta töitä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Sosiaalisen median vastuuhenkilölle on tärkeää olla 24/7 tietoinen siitä, mitä eri kanavilla tapahtuu.Aloitan työpäiväni tarkistamalla mitä Arffmanin sosiaalisen median kanavilla tapahtuu.Mikäli illan/yön aikana on tullut toimenpiteitä edellyttäviä kysymyksiä tai kommentteja, vastaan niihin mahdollisimman pian.Seuraavaksi tarkistan uutiset ja ajankohtaiset aiheet, jotka liittyvät yritykseemme tai alaamme.
Käytän työssäni erilaisia analyysityökaluja yrityksen sosiaalisen median näkyvyyden seurannassa. Analyysitietoja tarvitaan esim. seuraavan kampanjan strategian luomisessa, joka on myös osa työtäni.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi? Mistä haaveilet?
Tullakseen sosiaalisen median asiantuntijaksi on oltava valmis kehittämään itseään jatkuvasti. Olen ketterä oppija eli sisällytän oppimismahdollisuuksia työtehtävieni lomaan voidakseni tulevaisuudessa työskennellä entistäkin tehokkaammin.
Maahanmuuttajana minun on kehitettävä myös suomen kielen taitoani voidakseni tehdä työtäni paremmin eli pelkästään substanssiosaamisen eli sosiaalisen median taitojen kehittäminen ei kohdallani riitä. Unelmoin ajasta, jolloin puhun suomea ajattelematta sen tarkemmin miten jokin sana kuuluu taivuttaa.
Ketä ihailet ja miksi?
Tietenkin voisin luetella ihmisiä, jotka muuttivat historiaa ja ovat esimerkiksi keksineet jotain merkityksellistä. Haluan kuitenkin ajatella asiaa lähempänä omaa elämääni. Arvostamme ja ihailemme ihmisiä, jotka vaikuttavat elämäämme tavalla tai toisella elämämme eri vaiheissa. Siksikin omat vanhempani ovat olleet minulle ne kaikkein tärkeimmät ja ansaitsevat kunnioitukseni. Ja nyt mieheni, ystäväni ja elämänkumppanini – olen suhteestamme hyvin onnellinen ja kiitollinen.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Muutettuani Suomeen aloitin elämäni tavallaan alusta. En osannut kieltä, minulla ei ollut työtä tai ystäviä, vain mieheni vierelläni. Nyt juhlimme vuoden 2020 alkua ja minulla on työ, jota rakastan. Saan työskennellä monikulttuurisessa yrityksessä, joka tekee merkityksellistä työtä ihmisten työllistämisen saralla. Minulla on esimies, joka uskoo minuun ja antaa mahdollisuuksia kasvaa – vaatien paljon työtä omalta osaltani. Minusta on myös erittäin palkitsevaa ja onnekasta nähdä työmme positiivinen vaikutus ihmisten elämässä.
Onko sinulla jotain vinkkejä heille, jotka muuttavat Suomeen?
Muutto ulkomaille ja usein samalla kaiken alusta aloittaminen uudessa maassa on yksi pelottavimmista, mutta myös jännittävimmistä seikkailuista. Uusi ympäristö testaa ja tekee samalla vahvemmaksi. Kiusallisia ja usein naurettaviakin tilanteita tulee eteen jatkuvasti – esimerkiksi suomalaiset sanat, joissa yhden kirjaimen muutos vaihtaa sanan merkityksen kokonaan. Uusien ystävien löytäminen ja työpaikalle sopeutuminen voi olla aluksi hankalaa, mutta periksi ei kannata antaa. Itseluottamus lisääntyy mukavuusalueelta poistumalla ja vaikeudet voittamalla.
Uudessa maassa uutta elämää aloittaessa, on mahdollisuus joko jatkaa aiempaa uraa tai muuttaa suuntaa kokonaan. Ei kannata pelätä verkostoitumista eikä etenkään eteen aukeaviin mahdollisuuksiin tarttumista ja vaikkapa vapaaehtoistyöhön panostamista. Paikallisen kulttuurin ymmärtäminen tarkoittaa enemmän kuin pelkän kielen ymmärtäminen. Hyödynnä siis ympäristösi tarjoamia mahdollisuuksia ja ole avoin uusille urille.
Siru Kovala Tarja-Liisa Qvintuksen ohjaamassa näytelmässä “Suurenmoista” Jyväskylän Huoneteatteri2011. Valokuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Siru Kovala
Miten aloitit tänään aamusi?
Päiväni lähtee käyntiin kaurapuurolla, jonka jälkeen pikapyrähdys työpaikalle eli korttelin ympäri takaisin kotiin etätöihin.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi?
Kouluttauduin Tampereen yliopistossa nuorisotyöhön ja teatterialalle. Nuo kaksi pirstaloitunutta alaa ovat tarjonneet itselleni sopivassa paketissa ihmiseksi kasvamisen ainekset. Koulutukseni on taannut moninaisissa – usein haastavissa – asiakaspalvelutehtävissä menestyksekkäästi toimimiseen rutkasti sellaista osaamispääomaa, jota ei välttämättä tulisi heti ajatelleeksi.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Ei ole olemassa tyypillistä työpäivää. Onneksi on rutiineja, ilman niitä en selviäisi. Olen saanut olla mukana käynnistämässä valmennuksia ja perehdyttämässä uusia työntekijöitä eri puolille Suomea. Tarvittaessa hyppään liikkuvaan junaan jo alkaneeseen palveluun, jos tilanne sitä vaatii. Moninaiset työtehtäväni vaihtelevat valtakunnallisista koordinointitehtävistä Te-verkkoasioinnin neuvontaan ja työnhaun webinaarien vetämiseen.
Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi?
Rehellisyys ja nöyryys elämän ja ihmisten edessä – päivittäin.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi? Mistä haaveilet?
Haluisin matkustaa ekologisesti, joten ehkäpä lisään virtuaalimatkailun osuutta kunnes kaukomatkailusta tulee kestävämpää. Haluaisin oppia myös uusia kieliä ja virvoittaa ruotsin, ranskan ja saksan kielen taitoni sekä jatkaa englannin kielen päivittäistä käyttämistä.
Ketä ihailet ja miksi?
Listaanko kaikki ne eri alojen taiteilijat…;)?. Vastaan silti, että ihailen lapsia. Heitä on Suomessa aika vähän, he ovat siis vähemmistöryhmä. Lapsilla on monesti tallella mielen ja kehon yhteys sekä luontainen uteliaisuus elämää ja ihmisiä kohtaan.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Tärkeimmissä ihmissuhteissa olen ollut onnekas. Rakkaudessa ja ystävyydessä on elämäni jatkumo. Työ on epätyypillisin elämänalueeni jatkuvine yllätyksineen ja muutoksineen.
Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen, millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat?
Perustaisin kansainvälisen startupin, joka yhdistää köyhyyden poistamisen, kansainväliset yhteydet ja ympäristönsuojelun.
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
Rakastan taidetta, erityisesti teatteria, koska se sisältää parhaimmillaan monia muita taidelajeja. Näytellessäni saan olla minä, mutta jossain ihan muualla ja täysin erilaisissa olosuhteissa. Teatteri on yhdenlaista ajatteluamme avartavaa virtuaalimatkailua. Teatteriharrastus on myös hieno tapa verkostoitua ja tutustua eri alojen ammattilaisiin. Monien heidän kanssaan olen myös ystävystynyt. Teatteri on yksi tekemällä oppimisen hienoimpia ilmentymiä. Sillä on paljon annettavaa muun muassa eri alojen oppilaitoksille, mutta myös suomalaiselle työelämälle. Teatteri on osaavien ihmisten laboratorio: kiitos valaisun, lavastuksen, puvustuksen, kampausten, meikkien, markkinoinnin, viestinnän (erityisesti sosiaalisen median), valokuvauksen, musiikin, runouden ja sosiaalisen innostamisen osaajille – ihanille ohjaajille!
Aloitan aamuni sähköposteilla. Jos valtakunnassa on kaikki mallillaan eikä pikaista reagointiani tarvita, nautin aamun uutistarjonnasta imelän teen ja sämpylän kera.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi?
Lokakuussa tuli täyteen 21 vuotta Arffmanilla, missä aloitin 90-luvun lopulla ympäristörakentamisen kouluttajana. Vuosien varrella olen päässyt työskentelemään useissa eri tehtävissä yrityksessämme ja se on ollut rikkaus. Olen ollut Arffmanilla myös osakkaana ja mukana yrityksen hallitustyöskentelyssä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyypillistä työpäivää ei ole, mutta pääosa työpäivistäni on yhteydenpitoa sisäisiin ja ulkoisiin asiakkaisiin ja sidosryhmiin. Työ on pitkälti tulevan toiminnan suunnittelua, toimintaympäristön ennakointia sekä nopeaa ja luovaa reagointia siinä hetkessä vastaan tuleviin tilanteisiin. Työhöni sisältyy myös paljon matkustamista, joten suuntaan noin 50% aamuistani auton keulan johonkin päin Suomineidon helmaa.
Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi?
Olen pystynyt säilyttämään työn imun pitkän työurani aikana. Jatkuvasti kehittyneet ja sopivasti haastaneet työtehtävät sekä työkaverit, joiden kanssa olen saanut työskennellä, ovat pitäneet mielenkiinnon yllä ja antaneet voimia.
Missä haluaisit kehittyä paremmaksi?
Vahvuuteni liittyvät asiakkaiden palvelemiseen ja ihmisten kohtaamisen. Vaikka koen tulevani hyvin toimeen ihmisten kanssa, on aina mahdollista kehittyä vieläkin paremmaksi ja oppia uutta. Mottoni onkin “silloin kun kuvittelet tietäväsi kaiken, et edes tiedä kuinka vähän tiedät”.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Kyllä, olen onnellinen perusasioiden äärellä; olen onnistunut yhdistämään hyvin perheen ja työn. Minulla on myös rentouttavia harrastuksia, jotka palauttavat sopivasti työviikon jälkeen. Mökkeilen, kalastan, matkustelen ja harrastan vaimon pienellä painostuksella puutarhanhoitoa. Olen myös pitkäjänteinen penkkiurheilun harrastaja – sydämessäni sykkii keltamusta sydän 🙂
Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen, millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat?
Minulla oli 2000-luvulla, Arffmanin työni ohessa viisi vuotta omakin yritys, joka työllisti 3-5 ihmistä. Tiedän siis mitä yrittäjyys vaatii ja mitä se antaa, sekin kokemus on jo kerran koettu.
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
Minusta tuli isänpäivän kynnyksellä isoisä. Vietän isänpäivää uudesta roolista nauttien.
Vaikka olen vauhdikas tekijäluonne, aloitan aamut mieluiten rauhassa, kahvista, klassisesta musiikista ja digilehdistä nautiskellen. Sen jälkeen nostan kytkintä jonnekin päin maakuntaa. Viime aikoina Jyväskylään.
Avaa vähän ammatillista tarinaasi?
Opiskelin yhteiskuntatieteiden maisteriksi, koska olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kansainvälisestä politiikasta. Se tie vei minut politiikkaan ja ehken maailmallekin. Olen asunut 7 vuotta ulkomailla eli olin maahanmuuttaja, istuen koko maailman kanssa samassa luokassa opiskellen hollantia. Hollannin kielen jo taivuttua, opiskelin sen avulla myös espanjaa ja puolaa. Kielten opiskelu on minulle mieluisaa aivojumppaa ja tällä hetkellä haastan itseäni japanin kielen kiemuroilla.
Olen työskennellyt Arffmanilla erilaisissa valmennustehtävissä 10 vuoden ajan. Lähinnä sydäntäni on auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Ajauduin maahanmuuttajien opettajaksi alunperin opiskelijaharjoittelun kautta, mutta uskon ammatissa viihtymisen ja menestymisen johtuvan ulkosuomalaisuuden kokemuksistani.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Tyypillistä ja toistuvaa nykyisessä työssäni on vain työaika. Kohtaan päivittäin ihmisiä eri elämäntilanteissa. Neuvon, autan, ohjaan, kannustan ja kuuntelen. Iloitsen saadessani puhua vieraita kieliä. Tälläkin viikolla muun muassa kiinaa, espanjaa ja hollantia. Toki asioin normaalisti suomen kielellä, mutta kaikki eivät sitä vielä osaa, jolloin kaivan kielitaitorepustani sopivan yhteisen kielen, jolla asiakkaan tilannetta päästään selvittämään eteenpäin.
Minkä koet suurimmaksi saavutukseksesi?
Vuosien saatossa olen tullut hyvin avarakatseiseksi ja suvaitsevaksi erilaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Jokainen on laulunsa ansainnut.
Ketä ihailet ja miksi?
Nelson Mandelaa. Ei häntä voi olla ihailematta oikeudenmukaisuutensa, rohkeutensa, anteeksiantokykynsä ja pitkäjänteisyytensä vuoksi. Olen käynyt hänen jalanjäljissään mm Robben Islandilla.
Koetko itsesi onnekkaaksi?
Olen kiitollinen terveydestäni ja elämänilostani- ja janostani. Tässä iässä pelaan yhä jääkiekkoa joukkueessa. Koen olevani onnekas myös oppimiskyvystäni. Uudet asiat tarttuvat päähäni – kuten lainsäädännölliset asiat, joita opiskelen Turun Avoimessa Yliopistossa.
Asenteeni työtä ja elämää kohtaan on mielestäni kohdillaan. Iloitsen elämän pienistä asioista ja olen suuresti ylpeä suvaitsevaisiksi maailmankansalaisiksi kasvaneista lapsistani.
Jos saisit 100000 euroa yrityksen perustamiseen, millaisen startupin pistäisit pystyyn ja mihin käyttäisit rahat?
Palkkaisin ensin asiantuntijan. Yritys olisi eettinen, työllistävä ja omien arvojeni mukainen.
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
Olen hurjapää. Jääkiekkoharrastuksen lisäksi olen ajanut jäällä rallia ja kokeillut alamäkiluistelua. Vastapainoksi olen kulttuurin suurkuluttaja, pidän mm oopperasta ja juon saunassa skumppaa.
Pari viikkoa sitten sähköpostiini kilahti Lapin kuulumisia, mukana kutsu Kotona Suomessa -hankkeen seminaariin Rovaniemelle. Vilkaisu ohjelmaan toi pienen muljaisun sydänalaani: teemana oli verkkokotoutumiskoulutus ja meidät suurimpana ja laajimmalle levinneenä palveluntuottajana oli sivuutettu täysin. Arffmanin Verkkokoto on ollut käynnissä keväästä 2015, opiskelijoita yhteensä noin 400, opettajia töissä koko ajan kymmenkunta. Vaikka ymmärrän hankkeen tarkoituksen saada mahdollisimman monipuolisesti mukaan palveluntarjoajia, hankkeita, kuntatoimijoita ja kolmannen sektorin edustajia ympäri maata, en voinut olla ajattelematta, että meidän kanssamme ei haluttu leikkiä. Lisää vettä myllyyni sain keskustelusta suomenopettajien Facebook-ryhmästä, kun minulle tuntematon opettaja kertoi opettavansa Verkkokotossa. Mikäs minä sitä olen kommentoimaan, #Verkkokoto ei ole rekisteröity tavaramerkki.
Seminaariin osallistuivat minun lisäkseni Pohjoisen Suomen palvelujohtaja Olli Jääskeläinen ja verkkokotoutumiskouluttaja Anita Hartikainen, joka parhaillaan työstää väitöstutkimustaan opettamisesta verkossa. Seminaari oli erinomainen, ammattimaisesti toteutettu ja keräsi yhteen maantieteellisesti ja organisatorisesti vaikuttavan joukon kotoutumisen ammattilaisia. Inspiroiduin erityisesti Nafisa Yeasminin loistavasta puheenvuorosta Aim2Work-hankkeesta, joka käsitteli osuuskuntatoimintaa, yhteiskunnallisia yrityksiä sekä yleisesti yrittäjyyttä työllistymisen keinona. Kuuntelin mielenkiinnolla Axxellin Virva Muotkan ja Lappia Koulutus Oy:n Oili Huusko-Tuohinon esityksiä verkossa toteutettavista kotoutumiskoulutuksista pidätellen omistushaluani Verkkokotoon, johon kenelläkään ei ole yksinoikeutta. Kaikkialla tehdään hyvää ja tärkeää työtä, mutta en voi olla surematta kotoutumiskoulutusten pirstaloitunutta toteutusta ja liikesalaisuuksien taakse piilotettuja hyviä käytänteitä.
Kilpailutusten maailmassa pitkäjänteinen kehittämistyö on haastavaa, mutta mahdollista, kun yhteen on koottu Suomen parhaat tekijät, jotka suhtautuvat intohimoisesti ja kunnialla siihen, mitä tekevät. Koulutusta aloittaessa parhaita käytänteitä etsittiin Australiasta asti ja silloin pieni, mutta osaava ja riittävän hullu tiimi yhdisti digin, pedagogiikan ja maahanmuuttajien kohtaamisen tavalla, jota kukaan ei uskonut mahdolliseksi. Kun hävisimme pari vuotta sitten hintakilpailussa omat Verkkokoton juuremme Lapissa, saimme onneksi jatkaa täysin uudenlaisella yhteistyön avauksella kolmen alueen yhteishankinnassa Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Lisäksi käynnistettiin Verkkokoto Pirkanmaalla ja verkossa oppimista pilotoitiin myös Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa. Kiitos verkkoon luottavien ostajien, työmme on saanut jatkuvuutta ja osaamista, jossa ongelmien listaamisen sijaan keskitytään ratkaisuihin.
Paljon tekoja, vähän puhetta
On aika puhua siitä, mitä olemme tehneet viimeisten vuosien aikana, sillä tähän asti olemme tehneet kädet savessa töitä. Some-temput, joista myös olen kuullut meitä syytettävän, syntyvät ilman puskemista niistä todellisista arjen ihmeistä päivittäisessä asiakastyössä ja tiiviissä etätyöyhteisössä. Niin, eikö olekin hullua, että minä ulkosuomalaisena olen löytänyt verkosta työyhteisön, joka on kuin toinen kotini? Yhtä kotonaan verkossa ovat myös opiskelijamme ja aina yhtä tervetulleita asuinpaikasta riippumatta.
Kotona Suomessa -seminaarissa saimme kuulla usean pienen paikkakunnan niukkuusinnovaatioista, joista suuremmat kaupungit saisivat ottaa oppia. Saimme kuulla yhteistyökumppaneidemme, kuten Rautalammin pakolaisohjaaja Karoliina Miskalan tai Nauvon pakolaisohjaaja Gudrun Degerthin kokemuksia ja ajatuksia kotoutumisesta pienille paikkakunnille. Myös me olemme levittäytyneet jo 128 paikkakunnalle ympäri Suomen. Mikäli maakunnissa on pelko, että istumme kehä kolmosen sisäpuolella tekemässä työelämäohjausta, se on turha. Työharjoittelujen ohjaukset, orientaatiojaksot ja lähiopetuspäivät pitävät kouluttajamme liikkeessä joskus viikkojen ajan. Niihin pienimpiin kyliin kun ei tosiaan mene kuin kerran päivässä bussi. Opettajamme ovat itsekin sijoittuneet ja kotoisin ympäri Suomea, puhumme levveetä savvoo ja lyhkäst turkku, mutta silläkään ei ole merkitystä, sillä kaikki me kohtaamme ihmiset ihmisinä. Paikallistuntemus helpottaa elämää, mutta yhtä lailla paikallinen verkkokotokouluttajamme oli Googlen varassa, kun piti etsiä kotikaupungin turvakotia opiskelijalle. Verkostot kun ovat aina ihmisten varassa, ei asuinpaikan tai organisaatioiden.
Verkkokoton opiskelijoiden 4/2015-6/2019 paikkakunnat kartalla.
Aasilla ajaa, älypuhelimella asioi
Seminaarin loppupuolella en voinut olla ajattelematta, että tämän päivän ongelmat on digitaalisuus jo ratkaissut. Me emme voi estää kaikkea muuttoliikettä, mutta digitaalisuus mahdollistaa ihmisten juurtumisen pieniin kyliin, sillä työ ja opiskelu voivat olla myös verkossa. Kuka tietää, ehkä juuri se Rautalammin syyrialainen keksii innovaation, jolla ratkaistaan Suomen pikkukylien autioituminen? Mitä Suomi voisikaan saavuttaa, jos uusnauvolaiset saisivat tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja työllistyä uudessa kotikunnassaan?
Seminaarin panelisteilta kysyttiin, mikä olisi tulevaisuuden haaveenne. Minun haaveeni yli 20 vuoden kotoutumiskoulutusten ja kahdeksan vuoden oman maahanmuuttajakokemukseni perusteella on, että lopetetaan hiekkalaatikkoleikit ja kotoutumisopettajien nokkapokka. Suomi on aivan liian pieni siihen, että hukkaamme varoja ja tehokkaita kotoutumisen keinoja samojen ongelmien uudelleenratkaisemiseen.
Polaris Kielipalveluiden toimitusjohtaja Cyrus Jebraeil kysyi seminaarissa, mitä etäopetukseen osallistuminen vaatii osallistujalta. Monet nyökyttelivät, että luku- ja kirjoitustaito pitää olla, kunnes Anita Hartikainen kertoi esimerkin sekundäärilukutaidottomasta thai-rouvasta, jonka ohjasimme verkkoon etänä ja joka oppi tukiopetuksen turvin luku- ja kirjoitustaidon puolessa vuodessa normaalin kotoutumiskoulutuksen ryhmän mukana. Jebraeil muotoili asian virkkeeksi, jota en koskaan tule unohtamaan. ”Luku- ja kirjoitustaidoton kaveri, aasilla ajaa ja älypuhelimella asioi.” Vain tämän ajatuksen sisäistämällä voi ymmärtää, kuinka suuresta muutoksesta neljännessä teollisessa vallankumouksessa onkaan kyse.
osaavien ihmisten laboratorio: kiitos valaisun, lavastuksen, puvustuksen, kampausten, meikkien, markkinoinnin, viestinnän (erityisesti sosiaalisen median), valokuvauksen, musiikin, runouden ja sosiaalisen innostamisen osaajille – ihanille ohjaajille! 
Mitä sinusta ei välttämättä arvaisi?
