Tekijä: Iryna Hakkarainen

When ideas fail, you reach a dead end of the alley.
When customers embrace the innovation, the alley opens up into a huge, broad avenue.
– Jeff Bezos-

Kun luodaan uutta, siihen on panostettava. Kun se todella on uutta, eikä uudelleen keksitty pyörä, siihen pitää laittaa kaikki paukut ja myös antaa itselleen lupa epäonnistua. Fail fast and proceed. Mitä ihmettä sitten tapahtui Arffmanin Koto-SIB:issä?

Koto-SIB on valehtelematta oman viisitoistavuotisen integraatiourani innovatiivisin projekti. Ehkä juuri siksi sen käynnistäminen meillä on ollut niin vaikeaa. Ennenkin Arffmanilla on kuitenkin ylitetty esteitä ja tehty tiiminä uskomattomia ponnistuksia, mutta ongelman ydin taisi kiteytyä siihen, että Koto-SIBiä ei nähty riittävän erilaisena muihin työllistämispalveluihin nähden. Työllistäminen on meidän alaamme, maahanmuuttajat ovat meidän suurin asiakasryhmämme – mikä voisi mennä pieleen? SIB:in potentiaali kyllä oli tunnistettu, mutta ylimmän johdon tahtotila ei siirtynyt operatiiviselle tasolle.

Tammikuun organisaatiomuutosten myötä sain silloiset kolme SIB-projektia johdettavakseni. Ensimmäiset tiimiytymisen askeleet oli jo otettu ja istahdimme saman pöydän ääreen Mannerheimintiellä. Tiimipäivässä puhuttiin, hiottiin, tunnistettiin ongelmia ja sitten palattiin sorvin ääreen. Yhdistävä tekijä kolmen projektin välillä oli oikeastaan vain verkossa toteutettavan suomen kielen opetuksen ohut lanka, jonka varaan yritimme yhteistyötä rakentaa. Maalis-huhtikuussa projektissa kävi suurkato, kun projektin viidestä työntekijästä kolme irtisanoutui. Myös asiakkaita oli vähän. Olin mielessäni tammikuussa antanut SIB:ille pari kuukautta armonaikaa, mutta sisu ei antanut periksi luovuttaa palvelusta, johon todella uskoin. Koin, että kaiken on muututtava.

Yksi asia johti toiseen ja kolmanteen. Tänä päivänä Arffmanin SIB-tiimille viestiä lähettävät joutuvat ehkä tavaamaan kerran tai kaksi sähköpostiosoitteiden nimiä: Karim Abdelaal, Marina Mgvdeladze, Iryna Hakkarainen, Afnan Zafar, Naran Namchancharoen, Ksenia Afanaseva ja tietysti projektimme sydän, Nila Hajizadeh. Taidamme muuten olla myös talon ainoa tiimi, jossa on kaksi tohtoria: Afnan Zafar ja Minna Uimonen, joka liittyy tiimiimme heinäkuussa. Myös Ilkka Posio jatkaa työllistyneiden suomen kielen parissa, vaikka siirtyykin syksyllä Verkkokoton puolelle.

Nyt, kun projektin aktiivista aikaa on jäljellä enää puolisen vuotta, tiedämme täsmälleen, missä seisomme. Soitimme valtavan määrän puheluita asiakkaillemme, kuuntelimme, mietimme, analysoimme, järjestimme dataa, mietimme taas, visioimme ja lopulta hioimme strategiaa. Valmentajilla on ollut alle kaksi kuukautta aikaa ottaa haltuun uusi työ, uudet asiakkaat, uudet tekniikat, uudet työkaverit ja uusi työkulttuuri ja samalla miettiä kuumeisesti yritysyhteistyötä, oikeanlaista ja oikeanaikaista ohjausta, etsiä nippelitietoa asiakkaille, sekä tehdä tämä kaikki piirun verran paremmin kuin muut.

Kahden kuukauden armonajasta tuli puoli vuotta ja katsomme toiveikkaana Koto-SIB:in seuraavia kolmea kalenterivuotta. Me teemme kaikkemme, että asiakkaamme työllistyvät ja ovat tyytyväisiä. Me ollaan ne, #VerkkoSIB.

– Raisa Haikala

Pystynet samaistumaan tilanteeseen, kun sähköpostiisi kilahtaa henkilöstökysely, joka vie aikaasi vain 5 minuuttia? Ensimmäinen reaktio on yleensä lievä ärsytys; taas jotain jonninjoutavaa lomakkeen täyttöä, mikä ei johda mihinkään. Iso osa meistä lopulta sen kuitenkin täyttää – edellisessä Arffmanin henkilöstökyselyssä vastausprosentti oli 61, joka on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Euroopan unionin parlamenttivaaleissa. Oma tiimini oli vaalien Uusimaa, vähän keskiarvon yläpuolella 64%:lla. Henkilöstökysely onkin niitä harvoja tilanteita, joissa esimies voi saada numeraalista palautetta työstään. Kysely ja sen tulokset ovat minulle kuin työvoimapoliittisten koulutusten Opal, kädet täristen niitä voi lukea, iloita ja ärsyyntyä, ihmetellä ja ennen kaikkea: ottaa opiksi.

Henkilöstökokemus kokonaisuudessaan eli kaikkien kysymysten kokonaisuutta mittaava keskiarvo on erinomainen: 4,1/5,0. Itse asiassa olemme henkilöstökokemuksen kaikissa viidessä pääkohdassa hyvällä tasolla (3,6-4,2), organisaatioon ja ilmapiiriin liittyvien tekijöiden hipoessa erinomaisen tason rajaa. Olen erittäin iloinen itse, että omat tiimini ovat keskimääräistä tyytyväisempiä inspiroivassa johtamisessa ja kulttuurissa sekä hyvässä esimiestyössä ja yksilöiden kehittämisessä. Molemmat ovat omaa sydäntäni lähellä ja ykkösprioriteetteja työssäni. Sen sijaan yksilöiden hyvinvoinnissa ja työkyvyssä jään alle yrityksen koko keskiarvon, mikä tietysti on hälyttävää. Tunnistan tämän piirteen omassa persoonassani. Olen työssäni nopea, minulla on valtavasti energiaa ja hyvä draivi, se voi joskus heijastua tiimeihin liikana vaativuutena ja suorituskeskeisyytenä. Nopeampi, parempi, vahvempi on aina tavoite, mutta huippu-urheilijakin tarvitsee leponsa. Akkuja pitää ladata säännöllisesti ja esimieskin voisi näyttää siinä esimerkkiä sammuttamalla puhelimet ja sähköpostit loman ajaksi.

Tarkastelemalla väittämien yhteenvetoja paljastuu muutakin esimiehen persoonasta. Suurimmat erotukset keskiarvoon ovat kohdallani parempien toimintatapojen löytämisessä (yli puoli prosenttiyksikköä edellä keskiarvoa), oman työn kehittämisessä yrityksen tavoitteita edistävässä suunnassa sekä siinä, että mahdollistan tiimieni onnistumisen työssään. Parantamisen varaa reilusti on taas siinä, että perustehtävä tuntuu olevan vielä hukassa monella, oma keskiarvoni oli 0,36 yksikköä alempi kuin yhtiön keskiarvo. Jälleen tunnistan itseni: Jos minä olen tämän asian ehtinyt jo valmiiksi miettiä, miten voi olla, ettet vieläkään osaa lukea ajatuksiani?

Yksi yrityksen kehittämisen kannalta tärkeimmistä tuloksista on todennäköisyys sille, että työntekijä suosittelee yritystä työnantajana. Suosittelijoiksi lasketaan ne, jotka arvioivat asteikolla 0-10 suosittelutodennäköisyytensä tasolle 9-10, neutraaliksi tasot 7-8 ja kaikki tämän alle lukeutuvat arvostelijoihin. Toisin sanoen tässä luvussa on haastavaa pärjätä. Arffmanin tuloksissa kuitenkin jopa 70% lukeutuu joko neutraaleihin tai suosittelijoihin ja lähes joka kolmas meistä olisi valmis suosittelemaan Arffmania työnantajana.

Paljonko sitten yksittäinen esimies voi vaikuttaa koko yrityksen henkilöstötyytyväisyyteen? Tietysti sydäntäni lämmittää, että tiimini ovat keskimääräistä tyytyväisempiä, mutta samalla tiedän, että esimiestehtävissä työskentelevien kollegoideni rivit näyttävät erilaiselta heidän kiriessä ohitseni niissä osioissa, joissa tunnistan omat heikkouteni esimiehenä. Positiivisten tulosten taustalla vaikuttanee myös vuosina 2017-2018 toteutettu Valmentavan esimiehen ohjelma ja edelleen jatkuvat säännölliset esimiesten sparraustilaisuudet.  Yhteistyössä kyse ei ole omien huonojen puolien tasoittamisesta, vaan toisten parhaiden puolten vahvistamisesta ja hyödyntämisestä. Parempi yhdessä kuin erikseen.

Matka jatkuu nopeammin, korkeammalle, rohkeammin.

– Raisa Haikala, palvelujohtaja

Eläköitymisikä on noussut. Eläkeiässä tehdään yhä enemmän töitä. Ikääntyvien työllisyys on ennätyslukemissa. Tuttuja ja mieluisia uutisia viime vuosien varrelta. Silti yli 55-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyyden riski nousee edelleen. Yhteinen tavoitteemme on joustava suuntautuminen ja ohjaus mahdollisimman pitkään työuraan, samalla kun eläköitymisen ja työelämän raja hämärtyy.

Työnhakija oman tilanteensa päällä

Työttömäksi jouduttuaan ikääntynyt työntekijä joutuu keskelle asenteiden ja normien hallitsemaa valtaverkostoa. Työnhakutilanteen asenteet juontuvat suurelta osin työnhakijan työelämäkokemuksista, oman tilanteen hallinnasta sekä voimavaroista. Taloudellisen tilanteen ohella työelämään suuntautumiseen vaikuttavat merkittävästi koettu fyysinen ja henkinen kunto, edellisessä työssä karttunut osaaminen sekä uuden oppimisen valmiudet.

Eläkejärjestelmän ohjaus

Normien osalta merkittävimmät tekijät ovat sekä eläketurvan että työttömyysturvan ehtojen jatkuva suuntaaminen kohti myöhempää eläköitymistä ja nopeampaa työllistymistä. Työeläkkeistä esimerkiksi osa-aikaeläke on korvattu osittain varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Joustava järjestely antaa työnantajalle oivan mahdollisuuden ikääntyneiden työntekijöiden ammattitaidon ja hiljaisen osaamisen siirtämisen yrityksen sekä koko yhteiskunnan hyödyksi.

Eläkettä voi nykyisin kerryttää viisi vuotta eläkeiän jälkeen ja eläke kertyy pääosin koko työuralta. Lisäksi vanhuuseläkkeen alaikäraja on sidottu elinajanodotteen muutokseen. Työttömyysturvan lisäpäivien perusteella pitkäaikaistyöttömälle myönnettävä vanhuuseläke puolestaan mahdollistaa ansiotyön rajoituksitta. Kuntoutettavan työntekijän tarpeesta lähtevät työeläkelaitosten ja Kelan järjestämät ammatilliset kuntoutukset kuuluvat myös ikääntyvien tukipalettiin.

Työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan ohjaus

Iäkkäiden työttömien oman sosiaalisen verkoston normien ohella asenteita pyritään ohjaamaan työttömyysturvan muutosten avulla. Esimerkiksi yleiseen työttömyysturvaan tehtyjen heikennysten lisäksi lähes normiksi muodostuneen työttömyysputken lisäpäivien alaikärajaa on asteittain nostettu 55 vuodesta 61 vuoteen.

Toisaalta työllistymistä tukevat työvoimapoliittiset toimet ovat jatkuvan kehittämisen kohteena. Muistin virkistämiseksi tässä esimerkkejä: suojaosa, työkokeilu, oppisopimus, palkkatuettu työllistyminen, kuntien työllistämisvelvoite, kuntien osarahoittama työmarkkinatuki, aktiivimalli, työvoimakoulutukset sekä erilaiset työttömien opiskelumahdollisuudet. Kolmannen sektorin toimijat puolestaan tukevat työttömiä omalla sarallaan tuottaen arvokkaita palveluja ja työmahdollisuuksia.

Kehittyvätkö yleiset asenteet samaan tahtiin

Normit ovat siis nopein askelin muuttuneet työllisyyttä tukevaan suuntaan. Ovatko työelämässä muovautuvat asenteet irtisanomisia, ikääntyviä työntekijöitä ja työttömiä kohtaan pysyneet kehityksen mukana? Jos asenteiden muutoksella ei pystytä horjuttamaan taustalla vaikuttavaa ikäeriytynyttä yhteiskuntamallia, työnhaku- ja uravalmentajat saavat yhä haasteellisempia tehtäviä ikääntyvien työnhakijoiden parissa. Asenteet ovat kaikilla ja vaikuttavat kaikkialla, eivät pelkästään työttömien mielissä.

Työttömyyspuhe ja hiljainen tieto

Uudelleen työllistymisen perusta luodaan työelämässä jatkuvaan oppimiseen ja työhyvinvointiin pyrkivässä työkulttuurissa. Työkaluja työllistymisen tukemiseen löytyy, uusia keksitään ja entisiä teroitetaan. Työttömien syyllistämisen ja uhrikuvien luomisen sijaan tarvitaan työllistymistä tukevien käytännön toimien tueksi työttömyyttä vastustavaa puhetta. Kutsu työnhakuvalmennukseen on tarjous, josta ei kannata kieltäytyä.

Ikääntyneen työvoiman hiljainen tieto siirtyy koko työuran aikana. Esimerkiksi työttömyyden jo kohdanneita ikääntyneitä osaajia voitaisiin hyödyntää järjestelmällisessä seuraajasuunnittelussa ja mentoroinnissa. Hiljaista ja kovaakin tietoa voi siirtyä myös yritysten välillä. Ikääntyneen työntekijän oletettua tuottavuusvajetta korvaavaa organisaatio-osaamista on valitettavasti vaikea todentaa. Lopulta päätökset palautuvat yrityksen taloudelliseen tavoitteeseen, jolloin tarvitaan avointa ja arvostavaa paikallista sopimista. Omiin arvoihin ja työkykyyn sopiva työ kuuluu kuitenkin kaikille. Työuravalmentajien ohjauksessa varttuneelle, työhön suuntautuneelle työnhakijalle löytyy tarvittaessa uusi ja yksilöllinen polku työelämään. Työhakuvalmennus antaa puolestaan konkarille uusia työnhaun välineitä nykyisillä verkottuneilla työnhakumarkkinoilla.

Laulun sanoja muuttaen, nämä ajat ovat meitä varten.

Hannu Pakkala
YTM, 55v

Kirjoittaja oli harjoittelussa Arffmanin Keski-Suomen valmennuspalveluissa. Hänen maisterintutkielmansa käsitteli työttömyysputkea puoltavia ja vastustavia mielipiteitä diskursiivisen hallinnan näkökulmasta.