Työssäni maahanmuuttajien suomi toisena kielenä -opettajana olen huomannut, että kohderyhmälleni tarkoitetut oppikirjat keskittyvät pääosin kieleen. Suomen kielen ohella kaunokirjallisuuden osuus oppimateriaalissa jää hyvin vähäiseksi.
Tätä epäkohtaa olen pyrkinyt korjaamaan tuomalla omaan opetukseeni mukaan selkokielistä kaunokirjallisuutta aina kulloinkin käsiteltävään teemaan liittyen.
Mitä selkokielinen kaunokirjallisuus on?
Selkokielisellä kaunokirjallisuudella tarkoitetaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka on kirjoitettu selkokielellä. Selkokielisessä tekstissä sanasto sekä rakenteet ovat helpompia ja lauseiden sekä kappaleiden pituudet lyhyempiä kuin yleiskielisessä tekstissä. Tästä syystä selkokielinen kaunokirjallisuus sopii myös opiskelijoille, jotka ovat kielenoppimismatkallaan melko alkuvaiheessa.
Selkokielellä kirjoitettu tai selkokielelle mukautettu teksti voi toimia tukikeinona lukutaidon kehittymisessä ja siltana kohti haasteellisempia tekstejä – niin kaunokirjallisia tekstejä, asiatekstejä kuin kaikenlaisia muitakin tekstejä.
Mitä suomenoppijat lukevat omalla kielellään, mitä suomen kielellä?
Usein uuden ryhmän kanssa aloitan selkokirjallisuuteen tutustumisen kysymällä opiskelijoilta, mitä he lukevat omalla kielellään ja mitä he lukevat suomen kielellä.
Omalla kielellä luetaan varsinkin kielenoppimisen alkuvaiheessa luonnollisesti enemmän: esimerkiksi lastenkirjoja, runoja, satuja, uutisia, sanomalehtiä, mainoksia, kaverien ja perheen viestejä ja sosiaalisen median tekstejä. Suomeksi luetuissa teksteissä painottuu usein enemmän arkielämässä selviytymiseen liittyvät tekstit, kuten uutiset, lukujärjestys, koulutehtävät, laskut, kuitit, opettajan viestit ja Kelan paperit.
Omalla kielellä luetuissa teksteissä korostuvat sellaiset tekstit, joita luetaan myös omaksi iloksi; suomen kielellä luetuissa teksteissä taas korostuu enemmän tehokas lukeminen, jonka tavoitteena on ymmärtää tekstejä mahdollisimman tarkkaan ja yksityiskohtaisesti.
Omaksi iloksi lukeminen kehittää lukutaitoa
Sen lisäksi, että suomeksi luetaan arjen kannalta välttämättömiä tekstejä, olisi tärkeää voida lukea toisella kielellä myös omaksi iloksi.
Omaksi iloksi lukeminen voi tarjota mahdollisuuden lukemisen automatisoitumiseksi tarvittavaan harjoitteluun, mutta se vaatii kunkin opiskelijan kielitaidolle sopivan tasoisia materiaaleja. Tällaisen lukumateriaalin tarjoamisessa opettajalla on tärkeä tehtävä.
Luettava teksti ei saa olla liian helppoa muttei myöskään liian haastavaa. Liian helppoa tekstiä on tylsää lukea, liian vaikea teksti taas ei innosta lukemaan. Suomen kielen oppimisen alkuvaiheessa oleville opiskelijoille voisi siis esimerkiksi tarjota lyhyitä, selkokielisiä novelleja ennen kuin kielitaito kasvaa ja opiskelijan kielitaito riittää pidempien, yleiskielisten tekstien lukemiseen.
Haluan rohkaista erityisesti alkuvaiheen suomen kielen ryhmien opettajia kokeilemaan selkokielistä kaunokirjallisuutta omassa opetuksessaan. Aloittaa voi vaikkapa ihan parin sivun mittaisista novelleista, joista opiskelijat saavat uutta sanastoa, uusia fraaseja, kulttuuritietoa, lukukokemusta, onnistumisen tunteita ja toivon mukaan myös lukuelämyksiä.
Teksti: Miina Kakko
Kirjoittaja on Arffmanin kotoutumiskouluttaja sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja.
